Mietteitä / Ylikunto

10.10.2014

Syitä ja seurauksia

Eilen illalla treeneissä alkoi tuntua jo alkulämmittelyiden jälkeen voimakasta pistelyä käsissä. Ajattelin sen johtuvan vain siitä, kun paikat vähän aukeaa ja veri alkaa kiertämään tms. Se kuitenkin alkoi kun olin vain pitänyt keppiä pään päällä pari sekuntia. Treenien edetessä yritin heilutella käsiä ja venyttää lihaksia, mutta tuntui että pistely vain pahentui. Kun treenit päättyivät, oli jonkinlaista tunnetta jo koko käsissä. 

Ajoin kotiin ja ryhdyin miettimään asiaa, kysyin kaverilta neuvoa, joka muistutti levosta. No, tuli siinä sitten mieleen että ei hemmetti, mun lihakset on nyt kyllä ylirasittunu. Samalla iski huono omatunto ja tyhmyyden tunne siitä, miten en oo tajunnut, ja ois mun pitäny tajuta aiemmin jo, saatika sitten jo aiemmista oireista päätellä asia! Ja oisin voinut välttää koko tilan kun oisin kuunnellut itseäni ajoissa. Mutta ei... Viimeksi tässä tilassa oltiin alkukeväästä kun reidet pamahti lukkoon, ja toisen kerran kesällä BC-valmennuksen lopussa, jolloin se ei vielä päässyt pahaksi kun tunnistin merkit. Nyt syksyllä taas. Pääs oikeen yllättään.

Pähkäiltyäni asiaa tajusin, että mulla on pahoja ja selviä oireita jo ainakin viikon-kaksi. Tavarat on lennelly käsistä, koordinaatiokyky heikentynyt, pää ollut kipeä, elimistö stressissä.

Oireet ovat pehentuneet viimeisen reilu viikon aikana, jolloin mukaan on tullut voimakas sydämentykytys, univaikeudet, levottomuus, tunne että kokoajan on tehtävä jotain. Kun olen tehnyt jotain, mielessä on ollut jo seuraava asia joka pitäisi tehdä.

Oon ollu tosi stressiherkkä, mieli maassa, ykskin päivä sanoin miehelle, että mulla on niin huono olo etten tiiä miten päin olisin, ja että on tosi outo tunne kropassa, rintaa puristaa ja tuntuu aivan niinkuin jotain pahaa olisi tapahtumassa. Niin kummallisia olotilat olivat. 

Sitten oon painanu menemään kahta kauheammin tunteella ettei mikään riitä.

Miksi jouduin ylikuntoon?

No, aloitin noin kuukausi sitten uuden saliohjelman, josta kuulin FB-ryhmässä, ja jota kehuttiin siellä. Olin innosta pinkeenä, kun ssain Muscle Challengen nettisivuilta ilmaisen valmennusohjelman, joka on nelijakoinen. Luulin että se ois mulle hyvä, koska lihakset on jaettu niin moneen osaan, ja että kroppa kerkeäis palautua sen ansiosta tarpeeks.

Ongelma aiemmin on ollu mulla se, että jalkojen palautumiseen on saattanut mennä 5pvää, ja mulla on ollut 2-jakoinen saliohjelma (ylä- ja alakroppa erikseen), niin en oo päässy tekemään sillä ohjelmalla salia kun pari-kolme kertaa viikossa.

Nyt luulin että tällä voin tehdä sen 4 kertaa salia, ja lisäksi harrastaa pari kertaa viikossa aerobista liikuntaa. Ja tuli siinä sitten käytyä ratsastamassakin lisäksi välillä.

Yritin ottaa huomioon sen, että mulla on ollut salilta lähes taukoa noin 2kk (olen kyllä jotakin liikuntaa harrastanut sinä aikana, mutta vain muutaman kerran salia, vähän pyöräilyä, uintia, hölkkää ja kävelyä).

Aloitin maltilla, ensin vähän tehokkaammilla lenkeillä ja pienemmillä painoilla salilla, tekniikkoja hakien. Onneksi suurin osa oli kuitenkin tuttuja liikkeitä. Mutta mutta..

Mä oon treenannu helmikuusta asti salilla. Koko sen ajan mun treenit on ollu alakroppapainotteista. Ja myös sitä ennen mun elämän ajan mä oon aina tehny alakroppavoittoista treeniä; ratsastus, pyöräily, juoksu kävely jne.

Niin ei siinä sitten tullut mieleen, että jos mulla on kolme neljästä salikerrasta yläkroppaa, että se vois rasittua siitä liikaa. Mutta niinhän siinä sitten kävi. Jäliviisaus on helppoa. En oo koskaan tehnyt noin intensiivisiä yläkroppaharjotteita. Vaikka oli eritelty olkapäät/ rinta+kädet/ selkä ja jalat, niin aika monissa liikkeissä tarvitsin myös niitä lihaksia, mitä käytän muissakin ohjelmissa. Esim. penkissä, kyykyissä jne, on kropan käyttö kuitenkin aika kokonaisvaltaista.

Lisäksi se stressi. Mä vihaan sitä. Miten ihmeessä mä saisin sen loppumaan. Mä keskityn nyt oikeen harjottamaan sitä tosissaan nyt, ihan oikeasti, ei tästä muuten mitään tuu. On ollut tosiaan muutamia tekijöitä mitkä on aieuttameet lisästressiä, ja varmasti se on ollut yksi isoimmista tekijöistä mun ylirasitustilalle. Hoidan ne kuntoon. Ja sitten rauhotan elämänmenoa muuten. Mä en voi käydä samana päivänä ratsastaan pari heppaa, lenkillä ja vielä salilla. Tai juosta pää kolmentena jalkana kaupungissa mun lepopäivänä. Ja hoitaa kaikki perus arkijutut kolmen lapsen kanssa siinä samalla.
Viimeinen niitti tälle treenamisasialle oli se, kun ajattelin että mun täytyy petraa tosiaan tässä liikunnassa kun oon menossa crosfittiinkin, etten oo ihan nolon huonokuntonen siellä. Nostin vähän treenipainoja jne. Tein vielä edellispäivänä ennen alkeiskurssia kunnon yläkroppatreenin, kun en keskiviikkona kerkeä salille. Se tais olla virhe. Sitten ti paljon punnerruksia ja burpeita, niin se oli siinä mun käsille sitten. Ei mahdollista palautua enään normaalisti.
Kädet täris keskiviikkona jo, ja sitten torstaina treenin jälkeen tää ahaa-ilmiö tulikin.

Mitä mä nyt teen:

Pidän taukoa treenaamisesta ens viikon torstaihin asti, meen laivalle ti-ke (LOMALLE enka aijo stressata), syön laivalla varastot täyteen, mutta järkevästi.

Sitä ennen koitan ottaa niin rennosti kuin mahdollista, levätä, tuijottaa leffaa, mennä  lasten kanssa vanhemmille huomenna saunaan ja valmiiden ruokien ääreen. Pyydän lapsia auttamaan kotihommissa. Vien lapset yökylään ennen sitä ja vain olen ja makaan kukkapöksyt ja villasukat jalassa peiton alla sohvalla kynttilöiden kera. Oijoi. Kävelen syysillassa, käyn ehkä uimassa.. EI EI EI  niin pitkälle, eikä niin paljoo.

Teen sitä mitä haluan ja mikä huvittaa.

Mitä mä sit teen/ mikä on mulle tärkeetä:

- Perhe ja terveys on tärkeintä. Sit tulee muut asiat. 

- Keskityn siihen mikä tuottaa mulle iloa.

- Teen asioita kohtuudella. Sanon tarpeen vaatiessa ei.

- Opettelen itsekyyttä.

- Vietän "laadukasta lepoaikaa"

-  Yritän matkustaa kerran pari vuodessa

- Säästän rahaa pahan päivän varalle, ylimääräisiin hankitoihin ja matkoihin

- Tapaan enemmän ystäviä, joiden seurasta nautin

- Teen enemmän asioita joista nautin, vaikka yksin jos kukaan muu ei niitä mun kanssa tee

- Unohdan laihtutus-ajatuksen, keskityn sen sijaan tehokkaaseen liikuntaa ja syön mahdollisimman hyvin ja puhtaasti sen mahdollistamiseksi. Kun lihakset saa ruokaa ja ravintoa, ne kasvaa paremmin, kroppa palautuu paremmin, lihaksistokin kiihdyttää aineenvaihduntaa ja jaksan paremmin

- Nukun hyvin

- Rauhoitun iltaisin klo 21, en tee askareita ja muita sen jälkeen

- Alan tehdä elämän ja elämisen vuoksi ja sen eteen niitä oikeita asioita lisää mitä haluan. Suunta on jo lähes selvillä, mutta tekoja tarvitaan myös.

- Unelmat on tarkoitettua toteutettaviksi!!!

Meinaan nyt rueta ajattelemaan positiivisemmin, uskomaan hyviin asioihin, antamaan positiivisemmalle elämälle mahdollisuuden.
Oiskohan siinä tavotetta, jos tekisin kerran viikossa jonkin asian, mikä tuottaa mulle paljon iloa?



Tässä vielä tekstiä, mitä oon tänään kyhännyt asiasta:
http://voitolla.blogspot.fi/2014/10/ylikunto.html