Opintoja!!!

Opiskelemassa liikunnan ammattia

Noniin, viimeiset 9pvää onkin olleet ihan jotain muuta, kuin mihin ensin olin varautunut! Tuli nimmittäin haettua niihin liikunta-alan kouluihin, ja sain viimeviikon keskiviikkona kutsun haastetteluun! Menin perjantaina käymään koululla ja sain paikan! Jes! Opinnot alko Raaseporissa Kisakeskuksessa, eli Kisiksessä, tän vkon maanantaina, joten tässä sitä nyt ollaan; opiskelemassa liikunnan ohjaamista, jossa järjestetään FAF:in personal trainer-tutkinto samalla! Mahtavaa!

Vaikea kuvailla fiiliksiä, mitä tää viikko on mulle tuonut tullessaan, mutta oppia on tullut jo paljon, ja ihania uusia ihmisiä!! Ja mahdollisuuksia!
Mahtava tunne olla tilassa, jossa periaatteessa kaikki on mahdollista. Liittyy varmasti osittain tuohon CrossFitin harrastukseen, itseluottamus ja itsensä ylittäminen, tunne, että voin tehä mitä vaan. Mutta tää koulu avaa mun elämän myös siihen suuntaan. Uuteen ammattiin, uusiin valintoihin, uuteen mahdollisuuteen, uuteen oppiin jne. Sanoja löytyis vaikka kuinka paljon.
Se, mikä tässä on vahvistunut, on se, että suunta on oikea.
Mun oman harrastuksen kautta oon saanu paljon jo hyvää kosketusta alaan, ja oon etsiny ite tietoa jo paljon, mutta se, että pääsen oikeasti opettelemaan tätä ammattia, on ihan mahtavaa!!!

Tällä viikon herättämiä ajatuksia ja oppeja;
- Keksi suorituksesta aina kaksi positiivistä asiaa
- Alalysoi
- Pilko
- Kaikkea ei tarvitse osata, eikä kaikkeen tarvitse pystyä
- Nauti uusista asioista
- Ole avarakatseinen
- Anna uusille asioille mahdollisuus
- Ole rohkea
- Tartu tilaisuuksiin
- Poistu mukavuusalueelta
- Sauvakävelystä löytyi uusi ulottuvuus; sen voi tehdä kunnon kestävyysharjoitteluna, suhtaudu muihin lajeihin samankaltaisesti; jos jokin tuntuu tylstältä/ helpolta, keksi variaatioita, vaikeuta, haasta
- Haasta itseäsi
- Kuuntele itseäsi
- Sykevyö on hauska!!!

Siinäpä suurimmat/ päällimmäiset ajatukset juuri nyt opintieltä.

Treenistä:

Oon ollu nyt melkoisessa treenilevossa maanantaihin saakka, vähensin tosiaan yli puolella treenejä. Salille uskaltauduin viime sunnuntaina, maltoin ottaa nätisti. Ylikunto on nyt selätetty, pahimmat ohi!! Kaikki loput oireetkin hävis tiistaina. Eli kroppa palautunut. Kauan sitä kestikin!  Ja nyt on ollu tässä viikossa kyllä niin paljon liikuntaa ton koulun puolesta, että huomaan saaneeni vähän takapakkia. Tunnistan kuintekin jo taas pieniä ja lieviä "oireita", eli esim. sydämensyke noussut, levoton kroppa, levottomat jalat, uni on vaikeaa, ylikierrosten takia, vähän pahoinvointia, nälkä mutta ei meinaa maistua, jne. Eli nyt kun mun lihakset oli palautunu jo siitä, mutta keskushermosto välttämättä ei, niin en pysty suorittamaan vielä täysteholla, ja oireet tulee tosi helposti. On siis otettava nyt ainakin pari-kolme päivää rennosti, ei kovia suorituksia, vaan kevyitä. Kevyttä kuntoilua, kevyttä kestävyysharjoittelua matalalla sykkeellä, hiilaritankkausta ja paljon proteiinia.

Viikonlopun "plääni" on saada myös suunniteltua ja laskettua itselle uudet ravinto-ohjelmat ja treeniohjelmat :D Niistä lisää myöhemmin.

Ainiin! Aineen vaihdunta on ylirasituksen jälkeen myös palautunut!! Jee!! Se olikin ihan jumissa, keho keräs nestettä, kävin vaa'alla yks päivä, ja parissa viikossa oli hävinny kolme kiloo! Ne on aikalailla nestettä, mitä kroppa oli keränny, koska mun liikunta ollu vähempää nyt, ja oon syöny monipouolisemmin/ pikkuisen enemmän hiilareita. Voi myös olla, että silläkin on positiivinen vaikutus kehoon; kroppa ei pidä niin tiukasti siitä kiinni mitä sai ehkä vähän liian vähän, suhteessa kulutukseen, niin pystyy aineenvaihduntakin toimimaan normaalisti ja tehokkaasti! 

Päivytyksiä ruokailuun

Ruokavaliopäivitys

Päivitin muuten hiukan ruokalu-osiotani, käykää kurkkaamassa http://voitolla.blogspot.fi/p/ruokailu.html
Luvassa vielä jossain vaiheessa selvitystä, mitä mä sitten oikein syön :) Mutta katsotaan sitä myöhemmin, nyt aika mennä syömään iltapala: rahkaa ja mansikoita, nam!

Innosta pihkuen tulevaa ootellessa

Tulevaisuus

Tässä oon viimeisen vuodet, tarkalleen ottaen vuodesta 2010, miettiny, että mitähän mä mahdan tulevaisuudelta haluta. Ensiks iski sillon tajuntaan se, että apua, mä oon kohta kolmikymppinen, ja kerran elämässäni mä en yhtään tiedä, että mitä mä haluan. No, toisaalta samaan aikaan tunne, että nyt kun mulla ei oo mitään (maallista omaisuutta siis, tai karvamopoja, jotka veis mun kaiken vapaa-ajan kodin ja työn ulkopuolella), ni mä voin tehä ihan mitä vaan. Siitä tarkemmin pohdittuani (tuli ehkä stressattuakin), ajattelin, että kyllä se sitten sieltä tulee, samaa sano kaverit, että pitää vaan jaksaa oottaa. Tuo oottaminen on mulle vaikeeta. On aina ollu. Mä tahdon kaiken heti- asenne on kuitenkin joutunut väistymään (saattaahan se vielä joskus vahingossa mielen vallata, ja voihan se olla, että intokin vielä ruokkii sitä), mutta kyllä tässä on pitkä ja möykkynen polku käyty, että on se opittu, että malttaakin voi, ja kaikkea ei tartte tietää ja tehdä heti.
Välillä on käyny mielessä, että en tiijä, meen kohta vaikka kauppaan töihin, tai johki iha sama mihin, kun en mä kuitenkaa tiijä mitä mä haluisin. Oon myös tehny koulutustani vastaavaa työtä kampaajana, ja siitäkin kyllä tykkään ihan hirveästi, ja olen hyvä siinä, mutta siinä on se pieni juttu, että ala on tehty tosi hankalaks nykysuomessa. Mun mielestä. Yritysten alveja on nostettu ihan järkyttävästi! Kilpailu on tosi kovaa, tilat kalliita, varsinkin yksin pidettäväksi. Palkkatyönä taas melkein kaikki on nykyään provisiopohjaisia, muutenkin palkat on pienet. Nousua ei oo tiedossa kun vuosia alalla on jo yli 5. Myyntityössä oon myös viihtyny hyvin, tienasinkin sillä parhaiten kun oon ikään tienannu, koska möin hyvin, nurjana puolena järkyttävän pitkät työpäivät. Ei hyvä.
Mä oon ollu yrittäjänä vuodet 2005-2011, jolloin lopetin toiminimeni kokonaan.
Tykkään itsenäisyydestä ja arvostan sitä suuresti, varsinkin, kun saan itse järjestää ja suunnitella päiväni tai viikkoni. Voin tehdä välillä pitkääkin päivää, mutta vastaavasti voi olla, että joskus haluan vaikka kolme vapaapäivää putkeen, tai lähteä joku päivä aiemmin. Tykkään ideoida ja suunnitella uutta.
Aiemmin oon tienny sen, että haluan vastuuta,eli esimieshommia, tai mahdollisesti oma firma, mutta sen täytyy päästä käyntiin ilman lainaa. Ja se ei saa viedä liikaa aikaa pois perheeltä, tai käydä mun jaksamisen päälle. Pari kunnon burnoutia tähän ikään riittä. Enään ei työ mene minun tai perheeni edelle.
Olen myös halunnut asiakkaita, olen asiakapalveluihminen ja haluan auttaa ihmisiä. Tykkään opettamisesta ja neuvomisesta. Osaan myydä hyvin, mutta en enää haluaisi pelkkää myyntityötä.
Ajatus lähti oikeastaan tästä mun elämäntaparemontista viime talvena, että mä haluaisin opettaa muille mitkä on terveellisiä elämäntapoja, ei se että ostetaan einestä kaupasta, ja käydään mäkissä ja mätätään kauppareissulla pari suklaapatukkaa naamaan että jaksaa kotiin asti lämmittämään sitä valmisruokaa. Tai se, että syyään vaan karkkia ja kaikkee shittiä kun "en mä liho ollenkaan, voin syyä mitä vaan", tai vältetään kaikkea rasvaa koska rasva on pahasta.Vaan haluaisin opettaa vähän jotain muuta. Terveellistä ja pysyvää elämäntapaa. Elämänlaadun kohentamista. Ensiksi mieleen tuli ravintoterapeutti/ ravintovalmentaja.
Kun tässä on vielä tästä liikunnastakin innostuttu niin hirveesti, niin oon tässä jo jonkin aikaa tuumaillu, että kyllähän tuo liikunta-ala se mun tulevaisuuden ala vois olla :D Se ois niin mahtavaa! Voida auttaa muita ihmisiä voimaan paremmin. Jaksamaan paremmin. Tuoda iloa ja hyvää mieltä. Parantaa elämänlaatua ja jopa pidentää elämää.
Olen sitten tässä hakenut muutamaan kouluun, yhdestä tuli jo viestiä, että sinne on valittu vain alalla työskenteleviä, kun oli niin paljon hakijoita. Mutta yhdestä tuli tänään viesti, jossa KUTSUTTIIN MUT PÄÄSYKOKEISIIN!!!!! OIJOI!!! SIISTIÄ!!
Haluaisin siis ammattitutkinnon liikunta-alasta, ja PT-koulutuksen, lisäksi haluaisin opiskella ravitsemusta lisää. Siinähän tää suunnitelma onkin sitten. Ja tulihan se sieltä! :D
Sitäpaitsi tää ala vastaa niin hyvin kaikkea sitä, mitä mä haluan. Ja vaihtoehtojakin on paljon työskentelyn suhteen.
Ei muutakun pää pilvissä, jalat maassa, kohti uusia haasteita ja toivotaan että mä teen mahdollisimman hyvän vaikutuksen niihin tyyppeihin perjantaina, että ne ottas mut sinne opiskeleen!!

Hyvä olo

Treenaamisesta saa niin hyvän olon

Mulle tulee niin hyvä olo treenien jälkeen, että sitä on vaikee sanoin kuvailla. Se, että opin uutta tai teen jonkin liikkeen/ suorituksen paremmin kuin aiemmin, ylitän itseäni, saan jonkin tuntumaankin helpommalta kuin ennen tai mitä olisin kuvitellut, voin haastaa itseäni, kehityn jne.. Syitä riittää! Mitä enemmän näitä tunteita on, sitä paremmalta treeni on tuntunut.
Se kait se onkin, syy siihen miks on vähän vaikeeta oppia kohtuutta. Koska siitä tulee niin hirveen hyvä olo, että sen haluais pian kokea uudestaan. Intoahan se vaan on, jota pitää vaan oppia hallitsemaan paremmin. Ja voihan siinä olla pikkusen takana sellasta suorittaja-minääkin. Mutta kuitenkin, enpä mä sitä tekis jos siitä ei näin hyvää oloa saisi. Se on mun mielestä ihan totta, että liikunta on kuin huumetta. Mun on vaikeeta oikeesti olla, jos en pääse treenaamaan, ja yritänkin nyt keskittää salitreenien sijaan kevyempiin suorituksiin, eli puntit vaihtu lepposiin lenkkeihin. Siinä taas hyvä huomata, ettei sen tarvii aina olla hikirääkkiliikuntaa, tulee se hyvä olo kevyestäkin liikkumisesta. On ihan jees käydä taas lenkillä ilman suunnitelmallisuutta, ihan vaan mennä, ja kattoo sitten mitä vauhtia ja minkä aikaa menee. Tekee hyvää mun päälle olla tekemättä kokoajan suunnitelmia.
Eli irrottautuminen on viikon plääni.

Lukemisen arvoinen juttu

http://www.hs.fi/elama/a1413341846372?jako=1e9725c5dd3164372541c13bc7be5b02&ref=fb-share
Oheisessa jutussa paljon mietinnän arvoista tekstiä, kannattaa kurkata.

ja tästä vielä lihastohtorin blogi, jota kannattaa kans kurkata
http://lihastohtori.wordpress.com/

Lääkärissä -> ylikunto

Palautuminen kestää

Maanantaina edelleen oli kädet puutunu, pisteli, oli tunnottomuutta. Marssin lääkäriin, josta lähete labraan. Lääkäri oli lähinnä sitä mieltä, että ylikunto on vaan huippu-urheilijoiden ongelma, ja että mun rannekanavat on tukkeutunu, ja että tarviin yölastat. Laitto lähetteen labroihin, ja kun kysyin ylikunnosta edelleen, lisäsi pari näytettä vielä kuitenkin kun eivät kuulemma maksa kuitenkaan juuri mitään. Käski varata labrat, ja soittoajan hänelle seuraavalle päivälle, että saadaan vastaukset pian. Soittoaika meni kuitenkin perjantaille, ja lääkäri totes arvojen olevat muuten ok, mutta joku arvo, joka kertoo lihasten repeämisistä ja yliraistuksesta, on koholla. Nyt hänkin ajatteli, että voi viitata ylirasitukseen, ja kehotti ottamaan heti yhteyttä jos oireet pahenee, tai jos ne jatkuu, niin lisää tutkitaan kuukauden päästä.
Lauantaina tuntu että ne pahenee taas, kädet oli taas hauiksia myöten pistelevät ja osittain tunnottomat. Pääkipu ja selkäkivut tosi voimakkaita. Soitin päivystykseen ja antoivat ajan. Päivystävä lääkäri suhtautui mun ylikuntoteoriaan asiallisemmin, kysy paljon mä treenaan, ja mitä teen, ja kun kerroin että 4-5x vkossa salilla, siihen päälle n.2 lenkkiä/ vko, ja ratsastusta, ja että on stressi ollu kova viimeaikoina, niin läkäri sano että eiköhän tää oo selvä. Vika on siinä. Kerroin vielä muuttaneeni reipas kuukaus sitten saliohjelman eri painoteiseksi, ja todettiin että siinäpä sitä on ollu kropalle liikaa siinäkin. Käski vähentää liikuntaa 50%,  vähintään kaheksi viikoksi, ja sen jälkeen ottaa vielä hetki rauhassa että keskushermosto palautuu. Hermo- ja lihassäryt johtuu kropan jumeista ja palautumattomuudesta. Palautuu varmasti pikkuhiljaa. Lähete fysioterapiaan, parin viikon päästä uudet labrat. Jos ei kuukauden sisään helpota, niin jatkotutkitaan.
Nyt siis suuntana kaks kertaa viikko crossfittiä, sen lisäksi pari kertaa viikossa kävelyä/ ratsastusta/ uintia. Muuten otan lepoa liikunnasta. Ja päivisin yritän olla stressaamatta ja teen sitä mitä huvittaa. Eilen kävin kävelemässä rausassa 20min syysauringossa ja illan olin saunassa. Normaalisti en lähtis alle 45min kävelylle, sekin pitäis tehä mahd ripeästi, että saa hyötyä mahd paljon, ja saunaan en ois lähteny, kun ei kotoa sellaista löydy, vaan oisin tyytyny suihkuun. Ja hyvä olo tuli näistä!! Niin sitä pitää. Pienin askelin.
Huomenna ratsastamaan. Tänään ehkä vähän pallolla jumeja taas auki pikkuhiljaa, ja ehkä uimaan. Katsotaan. Yritän ottaa rauhassa vaikka pää tahtos (ei kroppa) hikiliikuntarääkkiä! Äääh. Ehkä pitäs rueta laittaan kotia, sisustaminen auttaa aina. Siitä mun mieli tykkää.

Ylikunto

Ylikunto

= kehon ylirasitustila, jossa kehon autonimisen hermoston tasapaino on järkkynyt.

Elimistöä on siis rasitettu enemmän, kuin mitä sen on mahdollista palautua. Usein syynä on liian yksipuolinen ja liian kova harjoittelu yhdessä stressitekijöiden kasaantumisen kanssa.
Keho kulkee ylirasitustilassa jatkuvilla kierroksilla, tai sitten käy päinvastaisesti ja se väsyy totaalisesti.
Ylikuntoa esiintyy sekä lyhytaikaisena/ tilapäisenä (ylirasitustila), mutta se voi myös olla kroonista, pitempiaikaista uupumusta (ylikuntotila).
Se, kuinka ylikuntoon päädytään, johtuu monistakin eri tekijöistä. Eikä se ole ainoastaan huippu-urheilijoiden ongelma, vaan se voi myös vaivata ihan tavallista treenaajaa tai aloittelijaa.
Tekijät ovat yleensä liian vähäinen lepo ja liika treeni, sekä usein vaikuttajana myös jokin asia/ vaihe elämässä, joka aiheuttaa stressiä, ja joka luo viimeisen niitin asialle. Piikkinä voi myös olla esim. radikaali ruokavalionmuutos, tai vaikka vain riittävä aika näille kaikille.

Ylirasitustila esiintyy lyhytaikasena  myös aloittelijalla, vaikka jo yhden tai useamman liiallisen treenaamisen johdosta. Jos treenataan liian kovaa ja palautumista on liian vähän, se voi johtaa hetkellisen kehon ylikuntoon, jota kutsutaan ylirasitustilaksi.
Kehon energia- ja nestetasapainon järkkyminen vaikuttaa asiaan, ja heikentää puolustusjärjestelmää. Siksi oireina voi leposykkeen nousun ja väsymyksen lisäksi esiintyä myös flunssan tuntua, joka ei tosiassa olekaan flunssaa, vaan johtuu limakalvojen ärsyyntymisestä.
Tälloin palautuminen saadaan yleensä aikaan pitämällä muutama päivä totaalilepoa ja syömällä hyvin. Energiavarastojen täydennys siis.

Treenaamisen ohella tapahtuvat stressi, esim. muutos/ ongelma elämässä tai ihmissuhteessa, työstressi tms. voi johtaa ylirasittumistilaan, vaikka treenaaminen ei olisikaan lisääntynyt. Tälloin kevennetään fyysinen rasitus, ja koitetaan hoitaa muut asiat kunton.

Aloittelevan kuntoilijan tulisi muistaa, että vaikka ylirasitukseen olisi päädytty, ei sen kannata antaa heikentää tulevaa motivaatiota ja treenaamista. Tulee vain kiinnittää huomiota sopivaan treeniin, lepoon ja ravintoon. Eli vaikka into olisi kova, niin maltti on valttia. Aloitetaan rauhassa ja ei liian kovilla painoilla ja treeneillä.

Krooninen ylikunto on vaikeampi tapaus ja huomaaminen on hankalaa. Syy yleensä siinä, kun tavoitellaan huippukuntoa, yritetään saada sitä vieläkin paremmaksi, tehostetaan lisää harjoitusta. Ylikuntoriski kasvaa ja ylirasittuminen on vaarana. Suorituskyky laskee, palautumisaika pitenee ja kehon puolustusmekanismit horjuvat, terveysriskit suurenevat. Raja huippukunnon ja ylikunnon välillä on pieni ja häilyvä.
Jos on kunnossa, bakteereja vastaan keho hyökkää kovalla kuumeella, jos taas keho ei ole kunnossa, ei kuumekaan lähde nousemaan, tulehdusriskit kasvavat entisestään, lisävaarana piilee myös sydänlihastulehdus.

Molemmissa tapauksissa varsinkin motivoitunut, ja innokas treenaaja voi olla itselleen vaaraksi. Ylikuntoa ja sen oireita ei huomata, tai niihin ei kiinnitetä huomiota. Ei haluta huomata.
Silloin voi olla tarpeen selvittää, kuinka elimistö voi, se onnistuu ortostaattisella sykemittauksella. Ensin levossa (aamulla) mitataan syke tarkalla mittarilla makuulla, noustaan ylös, mitataan uudelleen minuutin kuluttua. Hyvä ortostaattinen syke on noin 15-20. Luku on kuitenin suuntaa antava, ja yksilöllinen, jolloin on hyvä seurata lukujen eroa. Jos ero kasvaa, on se merkki elimistön väsymisestä.

Oireita ylikuntoon/ ylirasitustilaan ovat mm:

- Univaikeudet;
elimistö käy ylikierroksilla, sydän pomppailee ja nukkuminen on vaikeaa. Tai voi käydä päinvastoin ja tulla jatkuva väsymys, jolloin tuntuu ettei mikään lepo riitä
- Korkeampi syke
levossa tai palautumisessa, sydämentykytys, painon tunne rinnassa. Esim. noustessasi levosta istumaan, jos syke kohoaa, voi tämä olla merkki jo pitkälle menneestä ylikunnosta
- Koordinaatio heikkenee,
kädet vapisee, sorminäppäryys kärsii, hienomotoriikka on heikentynyt
- Ruokahalun muutokset;
voi olla yhtäkkiä valtava ruokahalu, tai sitten mennä aivan heikoksi. Voi olla myös outoja mielihaluja. Myös voimakas janontunne tai sitten jonottomuus.
- Jatkuva sairastelu, tai sitten alkava flunssa voivat myös olla merkkejä ylirasittumisesta
- Ylirasittuminen aiheuttaa myös psyykkisiä oireita ja herkistymistä niille; mieli voi olla maassa, ahdistuneisuutta voi esiintyä, olo voi olla flegmaattinen, tai sitten keho voi käydä jatkuvilla ylikierroksilla koko ajan. Vähentynyt stressinsietokyky kuuluu myös oireisiin.
- Motivaatio ongelmat, yliväsymys ja voimatasojen laskeminen kuuluvat myös psyykkisiin oireisiin.
- Päänsärky
- Vilkastunut perusaineenvaihdunta

Mitä sitten tehdään:

- Lepo.
Tilanteesta riippuen muutaman päivän-viikon-parin tauko treeneistä, jos tilanne on kehittynyt pahemmaksikin, niin voi olla tarpeen ottaa pidempäänkin rauhallisesti.
- Kevyttä liikuntaa.
Kävelyä tai uintia tai muuta, jossa koko kroppa liikkuu kevyesti
- Lihasten palauttelu.
Lihashuollon tärkeytys, venyttelyä, hierontaa, saunaa, kylmä-kuuma vaihteluita
- Keho ja mieli rentoutumaan.
Muuta rentouttavaa puuhaa, jossa mieli lepää ja keskushermosto saa vapaata, esim. löhöämistä, reissua, saunomista ja kylpyjä, leffaa jne.
- Uni.
Lepoviikon/ viikkojen aikana tulee nukkua ja levätä tarpeeksi, maksimoi uni, nuku ja lepää kun väsyttää.
- Ravinto.
Kiinnitä ravintoon huomiota. Siihen, että se on hyvänlaatuista, ja että sitä saa tarpeeksi, tankkauspäivä tulee tarpeen. Hyviä hiilareita, hyvänlaatuista proteiinia.
- Unohda treenaaminen.
Palautumisen aikana ei treenata, ei podeta huonoa omatuntoa siitä, koska kroppa tarvitsee lepoa nyt. Ihan oikeasti. Kaikki treenaaminen on liikaa. Ei mitään.

Sitten mietitään miksi tässä ollaan:

- Onko treeniohjelma sopiva? Mikä vikana? Onko harjoituksia liian usein, tai kestävätkö ne liian kauan? Nostitko liikaa painoja?
- Liian vähän unta?
- Onko ruokailu kunnossa? Mikä vikana?
- Säännöllinen ja riittävä palautuminen, sekä kevennetyt viikot välillä, jolloin kevennetään ohjelmaa, nukutaan riittävästi, syödään hyvin
- Less is more!!
- Jatkuva suorittaminen, aina vain kovempaa, nopeampaa, eikä mikään riitä, tälloin ongelmaa ei välttämättä vielä ole, mutta pian voi olla. Lihakset tarvitsevat lepoa muutaman päivän palautakseen suorituksista, mutta keskushermosto voi tarvita paljon pidemmän ajan. Pitäisi jotenkin oppia tuntemaan oma riittävän levon ja ravinnon ja treenaamisen symbioosi :)
- Ja sit: EI STRESSIÄ!!!

Ja mitä tehdään tulevaisuudessa, jotta tältä vältytään:

- Jokaisen treenin jälkeen neste- ja elektrolyyttitasapaino tulee korjata, lihas- ja maksaglykogeeni- eli energiavarastot täydentää, lihasvauriot korjata ja luoda anabolinen hormonitasapaino.
- Kuunnellaan omaa kehoa ja tarpeeksi ajoissa. Jos kroppa tuntuu väsyneeltä, tai esim. jalkoja särkee jo jalkapäivän treenin alussa, niin on syytä pitää lepopäivä. Ei se siihen auta, että lisätään kuormitusta.
Jos oireet huomataan ajoissa, ei levon tarvitse olla totaalista, voi myös harrastaa vaihtoehtoisia liikuntamuotoja, esim. salilla käynnin sijasta mennä uimaan tai poluille kävelemään/ hölkkäilemään. Juoksija/ pyöräilijä taas voi mennä salille yläkroppaa tekemään.
- Treenataan mahdollisimman monipuolistesti ja vaihdellen tehoa
- Muistetaan harjoitusohjelman yksilöllisyyden tärkeys, maltillinen eteneminen
- Muistetaan että lihas kehittyy levossa, pidetään vähintään yksi, mieellään kaksi totaalilepopäivää viikossa. Tehdään välillä kevennettyjä viikkoja, jolloin keskitytään kehonhuoltoon. Aktiivisen urheilijan/ liikkujan kunto kestää vaikka muutamankin viikon levon tarvittaessa ilman, että peruskunto huononee.
Pääasia on että vain terveenä treenataan. Näin kokonaisuus säilyy hyvänä, kehitys mahdollistuu, huippukunto lähenee.
- Syödään tarpeeksi monipuolisesti ja mahdollisimman puhtaasti ja järkevästi

Ruokavalion vaikutus ylikuntoon:

- Elimistön hapettuminen, happotaso, hapetusstressi;
Treenien jäljeen elimistö tuottaa runsaasti happoa, tarvitaan emäksisöintiä, joka hoituu lisäämällä kasviksia ja kivennäisiä ruokaan enemmän. Viherjauhetta lisäämällä voi käyttää luontaisia keinoja.
- Inflammatoriset sytokiinit -> immuunivälittäjäaineet jotka lisäävät tulehdusta kehossa, joka tulee ylirastituksesta. Lisätään ruokaan antioksidantteja, kivennäisiä ja vitamiineja.
- Korjataan rasvahappotasapainot, eli omegat kuntoon, erityisesi omega -3 ja -6, eli kalaöljyt, ja esim. pellavanssiemenöljyt kylmänä. Ei huonoja ja käsiteltyjä rasvoja elintarvikkeista.
- Mikäli tulee nautittua sokereita ja vehnäjauhoja,  kannattaa ne jättää pois, eli ei nopeita hiilareita. Ne vaikuttavat insuliinituontantoon, sitä kautta kortisolitasoihin, vaikuttaa palautumiseen esim. unenlaadun kautta, ja vaikuttaa mm.kasvuhormoniin. Pitkällä ajalla se voi jopa aiheuttaa testosteronin laskua, joka aiheuttaa lihaskatoa.

Itselläni korjausta kaipaa;

- Hyvä monivitamiinilisä
- Enemmän antioksidantteja sisältäviä marjoja (esim. mustikka, tyrni)
- Enemmän hiilareita, ja nautin niitä myös heti treenin jälkeen, esim. banaani/ hedelmä tai ruisleipä. Pitäisi saada palautumisen kannalta siis nopeasti imeytyvää, hyvänlaatuista proteiinia (hera isolaatti) sekä nopeita ja hitaita hiilihydraatteja. Isolaatti käytössä, muissa petrattavaa.
- Enemmän öljyjä, nimenomaan kalaöljyä ja kalaa tai pellavansiemenöljyä (omega kolmosta)
- Vähemmän punaista lihaa, joka lisää elimistön tulehdusherkkyyttä
- Hankin viherjauheen. Olen aiemmin hankkinut ravintolisän nimeltä  PASCOE,  kun olin tiukalla ruokavaliolla ja elimistö osoitteli happamuuden merkkejä, Se on emäksistä mineraalijauhetta ja sisältää magnesiumia, natriumia, kalsiumia ja sinkkiä. Käytän ensin sen pois ottamalla sitä joka aamu.
- Treeniohjelma
- Itsensä kuunteleminen ja kropan huomimioiminen
- Maltti on valttia- opetteleminen




Lähteinä käytin myös seuraavia sivustoja:
http://www.primifit.fi/artikkelit/ylikunto.html
http://www.kuntohuoltamo.fi/urheilijan-ruokavalio-ylikunnossa/