Ylikunto
= kehon ylirasitustila, jossa kehon autonimisen hermoston tasapaino on järkkynyt.
Elimistöä
on siis rasitettu enemmän, kuin mitä sen on mahdollista palautua. Usein
syynä on liian yksipuolinen ja liian kova harjoittelu yhdessä
stressitekijöiden kasaantumisen kanssa.
Keho kulkee ylirasitustilassa jatkuvilla kierroksilla, tai sitten käy päinvastaisesti ja se väsyy totaalisesti.
Ylikuntoa esiintyy sekä lyhytaikaisena/ tilapäisenä (ylirasitustila), mutta se voi myös olla kroonista, pitempiaikaista
uupumusta (ylikuntotila).
Se, kuinka ylikuntoon päädytään, johtuu monistakin eri tekijöistä. Eikä
se ole ainoastaan huippu-urheilijoiden ongelma, vaan se voi myös vaivata ihan tavallista treenaajaa tai aloittelijaa.
Tekijät ovat
yleensä liian vähäinen lepo ja liika treeni, sekä usein vaikuttajana myös jokin
asia/ vaihe elämässä, joka aiheuttaa stressiä, ja joka luo viimeisen
niitin asialle. Piikkinä voi myös olla esim. radikaali
ruokavalionmuutos, tai vaikka vain riittävä aika näille kaikille.
Ylirasitustila esiintyy lyhytaikasena myös
aloittelijalla, vaikka jo yhden tai useamman liiallisen treenaamisen
johdosta. Jos treenataan liian kovaa ja palautumista on liian vähän, se
voi johtaa hetkellisen kehon ylikuntoon, jota kutsutaan ylirasitustilaksi.
Kehon energia- ja
nestetasapainon järkkyminen vaikuttaa asiaan, ja heikentää
puolustusjärjestelmää. Siksi oireina voi leposykkeen nousun ja
väsymyksen lisäksi esiintyä myös flunssan tuntua, joka ei tosiassa
olekaan flunssaa, vaan johtuu limakalvojen ärsyyntymisestä.
Tälloin
palautuminen saadaan yleensä aikaan pitämällä muutama päivä totaalilepoa
ja syömällä hyvin. Energiavarastojen täydennys siis.
Treenaamisen ohella tapahtuvat stressi, esim. muutos/ ongelma elämässä tai ihmissuhteessa, työstressi tms. voi johtaa ylirasittumistilaan, vaikka treenaaminen ei olisikaan lisääntynyt. Tälloin kevennetään fyysinen rasitus, ja koitetaan hoitaa muut asiat kunton.
Aloittelevan
kuntoilijan tulisi muistaa, että vaikka ylirasitukseen olisi päädytty,
ei sen kannata antaa heikentää tulevaa motivaatiota ja treenaamista.
Tulee vain kiinnittää huomiota sopivaan treeniin, lepoon ja ravintoon.
Eli vaikka into olisi kova, niin maltti on valttia. Aloitetaan rauhassa
ja ei liian kovilla painoilla ja treeneillä.
Krooninen
ylikunto on vaikeampi tapaus ja huomaaminen on hankalaa. Syy yleensä
siinä, kun tavoitellaan huippukuntoa, yritetään saada sitä vieläkin paremmaksi, tehostetaan lisää harjoitusta. Ylikuntoriski kasvaa ja
ylirasittuminen on vaarana. Suorituskyky laskee, palautumisaika pitenee
ja kehon puolustusmekanismit horjuvat, terveysriskit suurenevat. Raja
huippukunnon ja ylikunnon välillä on pieni ja häilyvä.
Jos on
kunnossa, bakteereja vastaan keho hyökkää kovalla kuumeella, jos taas
keho ei ole kunnossa, ei kuumekaan lähde nousemaan, tulehdusriskit
kasvavat entisestään, lisävaarana piilee myös sydänlihastulehdus.
Molemmissa
tapauksissa varsinkin motivoitunut, ja innokas treenaaja voi olla
itselleen vaaraksi. Ylikuntoa ja sen oireita ei huomata, tai niihin ei
kiinnitetä huomiota. Ei haluta huomata.
Silloin voi olla
tarpeen selvittää, kuinka elimistö voi, se onnistuu ortostaattisella
sykemittauksella. Ensin levossa (aamulla) mitataan syke tarkalla
mittarilla makuulla, noustaan ylös, mitataan uudelleen minuutin
kuluttua. Hyvä ortostaattinen syke on noin 15-20. Luku on kuitenin
suuntaa antava, ja yksilöllinen, jolloin on hyvä seurata lukujen eroa.
Jos ero kasvaa, on se merkki elimistön väsymisestä.
Oireita ylikuntoon/ ylirasitustilaan ovat mm:
-
Univaikeudet;
elimistö käy ylikierroksilla, sydän pomppailee ja
nukkuminen on vaikeaa. Tai voi käydä päinvastoin ja tulla jatkuva väsymys, jolloin tuntuu
ettei mikään lepo riitä
-
Korkeampi syke
levossa tai palautumisessa, sydämentykytys, painon tunne rinnassa. Esim. noustessasi levosta istumaan, jos syke kohoaa, voi tämä olla merkki jo pitkälle menneestä ylikunnosta
-
Koordinaatio heikkenee,
kädet vapisee, sorminäppäryys kärsii, hienomotoriikka on heikentynyt
-
Ruokahalun muutokset;
voi olla yhtäkkiä valtava ruokahalu, tai sitten
mennä aivan heikoksi. Voi olla myös outoja mielihaluja. Myös voimakas
janontunne tai sitten jonottomuus.
-
Jatkuva sairastelu, tai sitten
alkava flunssa voivat myös olla merkkejä ylirasittumisesta
-
Ylirasittuminen aiheuttaa myös
psyykkisiä oireita ja herkistymistä
niille; mieli voi olla maassa, ahdistuneisuutta voi esiintyä, olo voi
olla flegmaattinen, tai sitten keho voi käydä jatkuvilla ylikierroksilla
koko ajan. Vähentynyt stressinsietokyky kuuluu myös oireisiin.
- Motivaatio ongelmat, yliväsymys ja voimatasojen laskeminen kuuluvat myös psyykkisiin oireisiin.
-
Päänsärky
-
Vilkastunut perusaineenvaihdunta
Mitä sitten tehdään:
-
Lepo.
Tilanteesta riippuen muutaman päivän-viikon-parin tauko
treeneistä, jos tilanne on kehittynyt pahemmaksikin, niin voi olla
tarpeen ottaa pidempäänkin rauhallisesti.
- Kevyttä liikuntaa.
Kävelyä tai uintia tai muuta, jossa koko kroppa liikkuu kevyesti
- Lihasten palauttelu.
Lihashuollon tärkeytys, venyttelyä, hierontaa, saunaa, kylmä-kuuma vaihteluita
- Keho ja mieli rentoutumaan.
Muuta rentouttavaa puuhaa, jossa mieli lepää ja keskushermosto saa vapaata, esim. löhöämistä, reissua, saunomista ja kylpyjä, leffaa jne.
- Uni.
Lepoviikon/ viikkojen aikana tulee nukkua ja levätä tarpeeksi, maksimoi uni, nuku ja lepää kun väsyttää.
- Ravinto.
Kiinnitä ravintoon huomiota. Siihen, että se on hyvänlaatuista,
ja että sitä saa tarpeeksi, tankkauspäivä tulee tarpeen. Hyviä hiilareita, hyvänlaatuista proteiinia.
- Unohda treenaaminen.
Palautumisen aikana ei treenata,
ei podeta huonoa omatuntoa siitä, koska kroppa tarvitsee lepoa
nyt. Ihan oikeasti. Kaikki treenaaminen on liikaa. Ei mitään.
Sitten mietitään miksi tässä ollaan:
- Onko treeniohjelma sopiva? Mikä vikana? Onko harjoituksia liian usein, tai kestävätkö ne liian kauan? Nostitko liikaa painoja?
- Liian vähän unta?
- Onko ruokailu kunnossa? Mikä vikana?
- Säännöllinen ja riittävä palautuminen, sekä kevennetyt viikot välillä, jolloin kevennetään ohjelmaa, nukutaan riittävästi, syödään hyvin
- Less is more!!
- Jatkuva suorittaminen, aina vain kovempaa, nopeampaa, eikä mikään riitä, tälloin ongelmaa ei välttämättä vielä ole, mutta pian voi olla. Lihakset tarvitsevat lepoa muutaman päivän palautakseen suorituksista, mutta keskushermosto voi tarvita paljon pidemmän ajan. Pitäisi jotenkin oppia tuntemaan oma riittävän levon ja ravinnon ja treenaamisen symbioosi :)
- Ja sit: EI STRESSIÄ!!!
Ja mitä tehdään tulevaisuudessa, jotta tältä vältytään:
-
Jokaisen treenin jälkeen neste- ja elektrolyyttitasapaino tulee
korjata, lihas- ja maksaglykogeeni- eli energiavarastot täydentää,
lihasvauriot korjata ja luoda anabolinen hormonitasapaino.
-
Kuunnellaan omaa kehoa ja tarpeeksi ajoissa. Jos kroppa tuntuu
väsyneeltä, tai esim. jalkoja särkee jo jalkapäivän treenin alussa, niin
on syytä pitää lepopäivä. Ei se siihen auta, että lisätään kuormitusta.
Jos oireet huomataan ajoissa, ei levon tarvitse olla totaalista, voi
myös harrastaa vaihtoehtoisia liikuntamuotoja, esim. salilla käynnin
sijasta mennä uimaan tai poluille kävelemään/ hölkkäilemään. Juoksija/ pyöräilijä taas voi mennä salille yläkroppaa tekemään.
-
Treenataan mahdollisimman monipuolistesti ja vaihdellen tehoa
-
Muistetaan harjoitusohjelman yksilöllisyyden tärkeys, maltillinen eteneminen
-
Muistetaan että lihas kehittyy levossa, pidetään vähintään yksi, mieellään kaksi totaalilepopäivää viikossa. Tehdään välillä kevennettyjä viikkoja, jolloin keskitytään
kehonhuoltoon. Aktiivisen urheilijan/ liikkujan kunto kestää vaikka muutamankin
viikon levon tarvittaessa ilman, että peruskunto huononee.
Pääasia on että
vain
terveenä treenataan. Näin kokonaisuus säilyy hyvänä, kehitys
mahdollistuu, huippukunto lähenee.
-
Syödään tarpeeksi monipuolisesti ja mahdollisimman puhtaasti ja järkevästi
Ruokavalion vaikutus ylikuntoon:
- Elimistön hapettuminen, happotaso, hapetusstressi;
Treenien
jäljeen elimistö tuottaa runsaasti happoa, tarvitaan emäksisöintiä,
joka hoituu
lisäämällä kasviksia ja kivennäisiä ruokaan enemmän.
Viherjauhetta lisäämällä voi käyttää luontaisia keinoja.
- Inflammatoriset sytokiinit -> immuunivälittäjäaineet jotka lisäävät tulehdusta kehossa, joka tulee ylirastituksesta.
Lisätään ruokaan antioksidantteja, kivennäisiä ja vitamiineja.
-
Korjataan
rasvahappotasapainot, eli omegat kuntoon, erityisesi omega -3 ja -6, eli kalaöljyt, ja esim. pellavanssiemenöljyt kylmänä.
Ei huonoja ja
käsiteltyjä rasvoja elintarvikkeista.
- Mikäli tulee
nautittua sokereita ja vehnäjauhoja, kannattaa ne jättää pois, eli
ei nopeita hiilareita. Ne vaikuttavat insuliinituontantoon, sitä kautta
kortisolitasoihin, vaikuttaa palautumiseen esim. unenlaadun kautta, ja
vaikuttaa mm.kasvuhormoniin. Pitkällä ajalla se voi jopa aiheuttaa
testosteronin laskua, joka aiheuttaa lihaskatoa.
Itselläni korjausta kaipaa;
- Hyvä monivitamiinilisä
- Enemmän antioksidantteja sisältäviä marjoja (esim. mustikka, tyrni)
-
Enemmän hiilareita, ja nautin niitä myös heti treenin jälkeen, esim. banaani/
hedelmä tai ruisleipä. Pitäisi saada palautumisen kannalta siis nopeasti
imeytyvää, hyvänlaatuista proteiinia (hera isolaatti) sekä nopeita ja hitaita
hiilihydraatteja. Isolaatti käytössä, muissa petrattavaa.
- Enemmän öljyjä, nimenomaan kalaöljyä ja kalaa tai pellavansiemenöljyä (omega kolmosta)
- Vähemmän punaista lihaa, joka lisää elimistön tulehdusherkkyyttä
- Hankin viherjauheen. Olen aiemmin hankkinut ravintolisän nimeltä PASCOE, kun olin tiukalla ruokavaliolla ja elimistö osoitteli happamuuden merkkejä, Se on emäksistä mineraalijauhetta ja sisältää magnesiumia, natriumia, kalsiumia ja sinkkiä. Käytän ensin sen pois ottamalla sitä joka aamu.
- Treeniohjelma
- Itsensä kuunteleminen ja kropan huomimioiminen
- Maltti on valttia- opetteleminen
Lähteinä käytin myös seuraavia sivustoja:
http://www.primifit.fi/artikkelit/ylikunto.html
http://www.kuntohuoltamo.fi/urheilijan-ruokavalio-ylikunnossa/