Innosta pihkuen tulevaa ootellessa

Tulevaisuus

Tässä oon viimeisen vuodet, tarkalleen ottaen vuodesta 2010, miettiny, että mitähän mä mahdan tulevaisuudelta haluta. Ensiks iski sillon tajuntaan se, että apua, mä oon kohta kolmikymppinen, ja kerran elämässäni mä en yhtään tiedä, että mitä mä haluan. No, toisaalta samaan aikaan tunne, että nyt kun mulla ei oo mitään (maallista omaisuutta siis, tai karvamopoja, jotka veis mun kaiken vapaa-ajan kodin ja työn ulkopuolella), ni mä voin tehä ihan mitä vaan. Siitä tarkemmin pohdittuani (tuli ehkä stressattuakin), ajattelin, että kyllä se sitten sieltä tulee, samaa sano kaverit, että pitää vaan jaksaa oottaa. Tuo oottaminen on mulle vaikeeta. On aina ollu. Mä tahdon kaiken heti- asenne on kuitenkin joutunut väistymään (saattaahan se vielä joskus vahingossa mielen vallata, ja voihan se olla, että intokin vielä ruokkii sitä), mutta kyllä tässä on pitkä ja möykkynen polku käyty, että on se opittu, että malttaakin voi, ja kaikkea ei tartte tietää ja tehdä heti.
Välillä on käyny mielessä, että en tiijä, meen kohta vaikka kauppaan töihin, tai johki iha sama mihin, kun en mä kuitenkaa tiijä mitä mä haluisin. Oon myös tehny koulutustani vastaavaa työtä kampaajana, ja siitäkin kyllä tykkään ihan hirveästi, ja olen hyvä siinä, mutta siinä on se pieni juttu, että ala on tehty tosi hankalaks nykysuomessa. Mun mielestä. Yritysten alveja on nostettu ihan järkyttävästi! Kilpailu on tosi kovaa, tilat kalliita, varsinkin yksin pidettäväksi. Palkkatyönä taas melkein kaikki on nykyään provisiopohjaisia, muutenkin palkat on pienet. Nousua ei oo tiedossa kun vuosia alalla on jo yli 5. Myyntityössä oon myös viihtyny hyvin, tienasinkin sillä parhaiten kun oon ikään tienannu, koska möin hyvin, nurjana puolena järkyttävän pitkät työpäivät. Ei hyvä.
Mä oon ollu yrittäjänä vuodet 2005-2011, jolloin lopetin toiminimeni kokonaan.
Tykkään itsenäisyydestä ja arvostan sitä suuresti, varsinkin, kun saan itse järjestää ja suunnitella päiväni tai viikkoni. Voin tehdä välillä pitkääkin päivää, mutta vastaavasti voi olla, että joskus haluan vaikka kolme vapaapäivää putkeen, tai lähteä joku päivä aiemmin. Tykkään ideoida ja suunnitella uutta.
Aiemmin oon tienny sen, että haluan vastuuta,eli esimieshommia, tai mahdollisesti oma firma, mutta sen täytyy päästä käyntiin ilman lainaa. Ja se ei saa viedä liikaa aikaa pois perheeltä, tai käydä mun jaksamisen päälle. Pari kunnon burnoutia tähän ikään riittä. Enään ei työ mene minun tai perheeni edelle.
Olen myös halunnut asiakkaita, olen asiakapalveluihminen ja haluan auttaa ihmisiä. Tykkään opettamisesta ja neuvomisesta. Osaan myydä hyvin, mutta en enää haluaisi pelkkää myyntityötä.
Ajatus lähti oikeastaan tästä mun elämäntaparemontista viime talvena, että mä haluaisin opettaa muille mitkä on terveellisiä elämäntapoja, ei se että ostetaan einestä kaupasta, ja käydään mäkissä ja mätätään kauppareissulla pari suklaapatukkaa naamaan että jaksaa kotiin asti lämmittämään sitä valmisruokaa. Tai se, että syyään vaan karkkia ja kaikkee shittiä kun "en mä liho ollenkaan, voin syyä mitä vaan", tai vältetään kaikkea rasvaa koska rasva on pahasta.Vaan haluaisin opettaa vähän jotain muuta. Terveellistä ja pysyvää elämäntapaa. Elämänlaadun kohentamista. Ensiksi mieleen tuli ravintoterapeutti/ ravintovalmentaja.
Kun tässä on vielä tästä liikunnastakin innostuttu niin hirveesti, niin oon tässä jo jonkin aikaa tuumaillu, että kyllähän tuo liikunta-ala se mun tulevaisuuden ala vois olla :D Se ois niin mahtavaa! Voida auttaa muita ihmisiä voimaan paremmin. Jaksamaan paremmin. Tuoda iloa ja hyvää mieltä. Parantaa elämänlaatua ja jopa pidentää elämää.
Olen sitten tässä hakenut muutamaan kouluun, yhdestä tuli jo viestiä, että sinne on valittu vain alalla työskenteleviä, kun oli niin paljon hakijoita. Mutta yhdestä tuli tänään viesti, jossa KUTSUTTIIN MUT PÄÄSYKOKEISIIN!!!!! OIJOI!!! SIISTIÄ!!
Haluaisin siis ammattitutkinnon liikunta-alasta, ja PT-koulutuksen, lisäksi haluaisin opiskella ravitsemusta lisää. Siinähän tää suunnitelma onkin sitten. Ja tulihan se sieltä! :D
Sitäpaitsi tää ala vastaa niin hyvin kaikkea sitä, mitä mä haluan. Ja vaihtoehtojakin on paljon työskentelyn suhteen.
Ei muutakun pää pilvissä, jalat maassa, kohti uusia haasteita ja toivotaan että mä teen mahdollisimman hyvän vaikutuksen niihin tyyppeihin perjantaina, että ne ottas mut sinne opiskeleen!!