Hyvä olo

Treenaamisesta saa niin hyvän olon

Mulle tulee niin hyvä olo treenien jälkeen, että sitä on vaikee sanoin kuvailla. Se, että opin uutta tai teen jonkin liikkeen/ suorituksen paremmin kuin aiemmin, ylitän itseäni, saan jonkin tuntumaankin helpommalta kuin ennen tai mitä olisin kuvitellut, voin haastaa itseäni, kehityn jne.. Syitä riittää! Mitä enemmän näitä tunteita on, sitä paremmalta treeni on tuntunut.
Se kait se onkin, syy siihen miks on vähän vaikeeta oppia kohtuutta. Koska siitä tulee niin hirveen hyvä olo, että sen haluais pian kokea uudestaan. Intoahan se vaan on, jota pitää vaan oppia hallitsemaan paremmin. Ja voihan siinä olla pikkusen takana sellasta suorittaja-minääkin. Mutta kuitenkin, enpä mä sitä tekis jos siitä ei näin hyvää oloa saisi. Se on mun mielestä ihan totta, että liikunta on kuin huumetta. Mun on vaikeeta oikeesti olla, jos en pääse treenaamaan, ja yritänkin nyt keskittää salitreenien sijaan kevyempiin suorituksiin, eli puntit vaihtu lepposiin lenkkeihin. Siinä taas hyvä huomata, ettei sen tarvii aina olla hikirääkkiliikuntaa, tulee se hyvä olo kevyestäkin liikkumisesta. On ihan jees käydä taas lenkillä ilman suunnitelmallisuutta, ihan vaan mennä, ja kattoo sitten mitä vauhtia ja minkä aikaa menee. Tekee hyvää mun päälle olla tekemättä kokoajan suunnitelmia.
Eli irrottautuminen on viikon plääni.